Auta pölyttäjää mäessä – miten pölyttäjiä voi auttaa ja miksi?

Pölyttäjät ovat elintärkeitä, sillä monet kasvit ovat riippuvaisia niistä. Ne pölyttävät esimerkiksi hedelmäpuita ja marjapensaita eli pölyttäjistä kannattaa pitää huolta, jos haluaa hyvän sadon. Tiedossa on, että pölyttäjien määrä on laskenut. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että meillä on tulevaisuudessakin toimiva pölytysjärjestelmä.

Maatalouden rakenne on muuttunut rajusti. Ennen rakennukset olivat puuta ja lahopuuta ei kerätty pois. Nykypäivän salaojitetut tehoviljellyt alueet sekä ihmisten siistit ja hyvin hoidetut pihat ovat johtaneet siihen, että pesäpaikoista on pulaa. Pesäpaikkojen lisääminen keinopesillä eli hyönteishotelleilla perustuu siihen, että osa pölyttäjistä asuu niin sanotuissa maanpäällisissä koloissa.

”Keinopesä/hyönteishotelli täytyy rakentaa oikein, jotta se auttaa pölyttäjiä mahdollisimman tehokkaasti”, Reima Leinonen kertoo. Reima Leinonen on ympäristöasiantuntija ja tutkija Kainuun ELY-keskuksesta, joka tekee väitöskirjaa keinopesien käytöstä. Väitöskirjassa tarkastellaan, mitkä lajit hyväksyvät keinopesät käyttöönsä ja nostavatko keinopesät marjasatoa vai ei. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, suojelevatko pesät niitä hyönteislajeja, jotka käyvät pölyttämässä tietyllä kasvilla.

Kaupoissa myytävissä hyönteishotelleissa puuhun poratut reiät ja luonnonkorret auttavat pölyttäjää: kaupasta ostetussa pesässä olevissa kävyissä ja heinätuppaissa voi kyllä yöpyä, mutta pölyttäjiä ne eivät auta pesimään. Jos pölytysvoimaa halutaan lisätä, hyönteishotellin rakentamisessa kannattaa käyttää joko koivupölkkyä, johon on porattu erikokoisia reikiä tai luonnonkorsia. Koivu on erityisen hyvä pesämateriaali, koska koivuun saa tehtyä reiän, johon hyönteisen on helppo pesiytyä. Luonnonkorsia (järviruoko, koiranputki) kannattaa suosia, koska hyönteiset pesivät luonnossakin niissä.

Miten hyönteishotellin voi rakentaa kotioloissa?

Kun haluaa tehdä hyönteishotellin, toimitaan seuraavasti: syksyllä kerätään luonnonkorsia ja kuivataan ne. Kuivatuista korsista leikataan n. 15 cm:n pituisia pätkiä niin, että toiseen päähän jää tulppa. Korret liimataan maitopurkkiin tai laitetaan yhdistelmäkeinopesän yläosaan. Yhdistelmäkeinopesällä tarkoitetaan pesää, jossa yhdistyvät molemmat: yläosassa on korsia ja alaosassa puuta, johon on tehty reikiä. Puupölkkyyn tehdään n. 12 cm:n syvyisiä reikiä parin sentin välein. Katso tarkemmat ohjeet pesän rakentamiseen täältä.

Pesä viedään maastoon keväällä ennen pajun kukkimista, ja pesä kiinnitetään tukevasti esimerkiksi puuhun tai seinään reiät aamuaurinkoa päin, mahdollisimman vaakatasoon, jotta reikiin ei pääse vettä. Pesän voi kiinnittää joko narulla tai nippusiteillä. Pesintä alkaa, kun ravinnoksi tulevaa siitepölyä ja mettä on tarjolla. Vain pistiäisnaaraat rakentavat uusia pesäkennoja. Pesäkennoja rakennetaan peräkkäin korteen tai puunreikään ja valmiin käytävän lopuksi pistiäiset jättävät noin sentin verran tyhjää, jonka jälkeen rakentavat tulpan savesta tai hiekasta.

Tästä johtuen nokkivat pikkulinnut nokkivat tulpan auki, mutteivat ylety pesäkennoihin. Osa erakkomehiläisistä (erakko = vain koiras ja naaras, ei työläisiä) pesii mielellään maassa, joten pihapiirissä kannattaa paahteisessa kulmauksessa olla paljasta avohiekkaa tai savea oleva valli, joka houkuttelee pistiäisiä rakentamaan pesäkolojaan.

Pesivien pölyttäjien määrät vaihtelevat vuosittain.

Keväästä loppukesään pistiäiset rakentavat pesäkennojaan, joten pesä kannattaa pitää paikoillaan koko kesän. Syksyllä keinopesä siirretään varastoon talveksi tai suojataan esim. laudalla talven ajaksi. Seuraavana keväänä pesä viedään samaan paikkaan tai poistetaan lauta, jolloin pesiminen jatkuu. Yksi pesä kestää käytössä yleensä muutaman vuoden.

Kun vaikuttaa siltä, että pesässä ei ole toimintaa enää, niin voi tehdä uuden pesän ja sijoittaa sen samaan paikkaan. Vanhan pesän kannattaa tosin antaa olla vielä lähistöllä, jolloin pistiäiset voivat siirtyä uuteen pesään. Jos pesintää ei näytä heti ensimmäisenä kesänä olevan, ei kannata hätääntyä. Pesää voi siirtää hieman ja seuraavana vuonna voi pesintää jo ollakin. Pesivien pölyttäjien määrät vaihtelevat vuosittain. Luonnonaineksista tehdyt pesät lisäävät pölytysvoimaa etenkin huonoina kesinä.

Sääolosuhteet vaikuttavat suoraan pesänrakennukseen

Ympäristökeskuksessa tehdään laskentaa pölyttäjien määrästä. Kimalaisilla kevään säät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kimalaiskuningattarien pesänrakennus onnistuu. Esimerkiksi vuoden 2019 keväällä Kainuussa mantukimalaiskuningattaret aloittivat pajunkukinnan alettua pesän rakennustyön. Sitten yllättäen tuli takatalvi. Tästä johtuen suuri osa kuningattarista menehtyi, ja mustikan pääpölyttäjänä tunnetun lajin kantojen romahdettua mustikasta saatiin todella huono sato Kainuussa.

”Viime vuonna pölyttäjiä näytti olevan melko hyvin, mutta kimalaisten osuus oli vaatimaton”, tiivistää Sakari Raiskio. Sakari Raiskio on tutkija Luonnonvarakeskuksesta, joka tutkii, miten pölytyspalvelua voidaan edistää Suomessa ja miten kasvinsuojeluaineet vaikuttavat pölyttäjiin.

Kannattaa muistaa, että kimalaiset eivät pesi keinopesissä. Suurin osa kimalaisista pesii maankoloissa tai vanhoissa jyrsijöiden pesissä, esimerkiksi kaivavat paahteiseen metsänreunaan kuopan ja usein käyttävät vaikkapa jyrsijöiden pesiä pesimispaikkana.

Hyönteishotellin asukkaita ei tarvitse pelätä

On hyvä tietää, että keinopesään/hyönteishotelliin pesivät pölyttäjät eivät pistä, sillä ne eivät ole yhteiskuntahyönteisiä eli ne eivät suojele pesää. Siispä pesän seuraaminen on turvallista lähietäisyydeltä. Toki on muistettava, että jos nappaa kiinni naaraspistiäisen, se saattaa pistää. Kannattaa siis antaa pölyttäjien rakentaa pesää rauhassa.

Perustamalla hyönteishotellin jokainen meistä on mukana turvaamassa pölyttäjien elinvoimaisuutta. Samalla varmistamme, että mustikkapiirakan päälle löytyy luonnosta mustikkaa.

Kuvat: Reima Leinonen