Erakkoampiainen

Surrrrr! Terrrrrve! Tiesitkö, että meitä amppareita on Suomessa kahta eri ryhmää: erakkoampiaisia ja yhteiskunta-ampiaisia. Yhteiskunta-ampiaiset on monille tutumpia, koska ne nikkaroivat niitä pesiä, joita voi bongata puiden oksilta, terassien nurrrrkista tai vaikka autojen pakoputkista. Me erakkoampiaiset ei rakennella yhteisiä pesiä, vaan viihdytään paremmin yksin pörräten.

Jos tapaat minut tai mun serkun täällä luonnossa, niin miten sitten erotat meidät? No, me erakot ollaan ensinnäkin vähän pienempiä ja solakampia kuin nuo yhteiskuntaserrrrkkumme. Slim fit -mallia, voisin sanoa. Värityksenä meillä on komeaa keltaista kuviota mustan päävärin päällä.

Meidän asumushommat toimii yleensä niin, että naarasampiainen tekee pikkuamppareitaan varten pesän puun koloon, kasvin varteen tai maahan. Tai nyt on tätä hotellimajoitustakin, sehän on ihan huippua!

Siellä pesässä nämä pikkuampiaiset sitten kasvavat rauhassa. Äiskä tuo niille hyönteisten toukkia ja suojelee niitä sulkemalla pesän suuaukon. Seuraavana kesänä pikkuiset ovatkin sitten aikuisia ja lähtevät pörräämään maailmalle omia touhujaan hoitelemaan.

Seikkailuilla käy välillä niin, että minä tai joku mun erakkoampiaiskaveri voi päätyä sisälle sinun kotiin. Esimerkiksi mökillä me tykätään köllötellä halkokasoissa ja välillä saunanlämmittäjäihminen nappaa meidät vahingossa mukaansa. Jos siis törmäät meihin kotioloissasi, ethän hei liiskaa meitä!

Pörisemisiin!

Mesipistiäinen

Moro moro moro moro! Mesipistiäinen tässä! En kuule ny ehdi ihan kamalan paljon jaaritella, kun pitäisi tässä taas pöräyttää pölyttämishommiin kohta!

Oon nimittäin yksi tärkeimmistä kasvien pölyttäjistä Suomessa, kattos. Ei tämä mitään omakehua ole, vaan ihan faktatiedettä. Ilman mua oikein mikään ei toimisi. Ei kuule tulisi satoa, ei siemeniä eikä kasveja. Siis ei omenaa eikä mansikkaa eikä mustikkaa eikä… no, sää tiedät kyllä! Aika ankealta näyttäisi sinunkin ruokaympyrä, jos mää en hoitaisi hommiani, juu.

Mää siis tykkään syödä mettä ja siitepölyä. Niin se homma toimii. Yleensä kaivelen pesän käytävään tai maan pinnalla olevaan koloon. Mutta ilman muuta tulisin mielelläni sinun hyönteishotelliin – ihan tälleen vinkkinä vaan! Sinne vaikka maitopurkkihotellin [LINKKI] koloon minun olisi hyvä putkauttaa minun toukat kasvamaan. Siellä ne mutustelisi siitepölyä ja sitten seuraavana kesänä kuoriutuisivat tekemään samaa pölytyshommaa mitä mää urakoin nyt.

Horsmanverhoilijamehiläinen

Tsau! Kiva tavata! Olen horsmanverhoilijamehiläinen eli HVM. Ei sukua JVG:lle. Olen verhoilijamehiläiseksi aika pieni, sellainen 9,5 – 12 mm. Minut tunnistaa suukilvestäni, jossa on todella tiheää pistekuviota. Koiraspuolisien HMV:n erottaa puolestaan siitä, että sen 7. selkäkilpi (laske tarkasti!) on melko iso ja sen keskellä on pyöreähkö, kiiltävä syvennys.

Olen vähän sellainen maailmanmatkaaja, viihdyn oikeastaan ihan missä tahansa. Yleensä pesäni on jossain kolossa tai tikkukasassa. Toukkani peittelen näppärästi koivun- tai haavanlehdillä.

En ole uhanalainen, mutta arvostaisin kovasti jos pääsisin hyönteishotelliisi huilaamaan.