Omakotiliitto: Luo pihastasi pörriäisten keidas

Pihalle monipuolisesti luonnonkukkia ja ekokäytäviä, monipuolista maaperää kuivaa hiekkamaata unohtamatta sekä ötököille elinrauha. Ötökkäasiantuntija Leena Luodon ohjeet pörriäisten elinolojen parantamiseen ovat simppelit. Tärkeintä on huomioida pölyttäjät vuoden ympäri. Pienelläkin pihalla voi mainiosti huomioida luonnontilaisuutta.

Pihamaamme on täynnä muutamia vuosia sitten istutettuja, vielä pienehköjä hyötykasveja. Hedelmäpuita, viinimarjapensaita, vadelmia, karviaisia, jopa aprikoosipuu on kotiutunut meille eräältä innostuneelta puutarhurilta. Ne ovat saaneet hellää hoitoa, lannoitusta, varjelua ja vettä. Lasten kanssa odotamme loppukesäisin innolla marjoja ja hedelmiä, ja pikkuinen sato käytetään tarkasti hyödyksi.

Mutta tänä keväänä olen havahtunut siihen, etten ole osannut huomioida hyötykasvien elintärkeitä kavereita: pörriäisiä, pölyttäjiä, pieniä ötököitä. Ilman maassa mönkivien ja ilmassa surraavien otusten hyvinvointia saamme turhaan odotella pihallamme runsaita satoja.

Niinpä tiedonjano on suuri, kun käännyn ötökkäbiologi, luonto- ja puutarha-alan yrittäjä Leena Luodon puoleen. Mitä pitäisi tehdä, jotta pörriäisillä olisi mahdollisimman hyvät olot?

Luoto painottaa, että tärkeämpää kuin mikään yksittäinen toimi on huomioida piha ympärivuotisesti. Talveksi pitää tarjota pesäpaikkoja pölyttäjille, keväällä taata heräämisrauha jättämällä liian aikainen kukkapenkkien kaivelu väliin ja keväästä syksyyn tarjota pörriäisille voimaruokaa.

Kasvivalinnoilla on suuri merkitys pihan monimuotoisuuteen. Voimaruokaa ovat keväisin pajut, krookukset ja leskenlehdet. Kesällä luonnonkasvit tarjoavat koko kesän ajan mettä ja siitepölyä eli valkuais- ja sokeriravintoa.

”Esimerkiksi horsmat, ohdakkeet ja metsäkurjenpolvet ovat äärimmäisen hyviä pölyttäjille. Niistä löytyy ravintoa myös perhostoukille.  Monet pitkälle jalostetut perennat sen sijaan tarjoavat harvoin perhosille ja pölyttäjille ravintoa”, Luoto opastaa. 

Hyviä kasveja ovat myös esimerkiksi keväisin sipulikukat, leskenlehdet ja esikot, kesällä akileija, jalopähkämö, rantakukat ja auringonkukat. Sopivia kukkia on paljon, joten kaikille löytyy varmasti mieluisia.

Jotain olen onneksi tehnyt: jättänyt voikukat nurmikolle perhosille ja muille pölyttäjille ja antanut pienen alueen rehottaa villinä, jättänyt risukasoja pihan laitamille talvehtimispaikoiksi ja vanhoja puunrunkoja maahan lahoamaan. Sellaista pientä.

Leena Luoto armahtaa maallikon. ”Pienikään työ ei ole liian vähän, kunhan tekee”, hän vakuuttaa.

”Älä listi öttiäisiä”

Luoto toivoo, että ihmiset kiinnostuisivat ympärillään elävistä ötököistä, joiden lajikirjo on valtava. Hän on koonnut miehensä kanssa sivuston ötökkötieto.fi, jossa esitellään lähes 1000 ötökkälajia. Niistä 80 prosenttia on kuvattu Luotojen vantaalaispihalta.

”Leppäpirkolta voisi kysyä, mitä hyötyä ihmisestä on. Ei ihminen voi luokitella lajeja sen mukaan, mitä hyötyä mistäkin lajista on, vaan kysytään toisin päin, mitä hyötyä ihmisestä on. Ihminen on tuhonnut enemmän lajeja maailmasta kuin mikään muu eliölaji”, hän muistuttaa.

”Ihminen herkästi läiskii hengiltä pienet toukat, joita ei tunne”, Luoto jatkaa. Se ei missään nimessä kannata. Sen sijaan kannattaa havainnoida, kuinka lajirunsas oma piha on. Se kertoo paljon pihan monimuotoisuudesta.

Yleinen ja tärkeä pölyttäjä on esimerkiksi kukkakärpänen, joka muistuttaa pientä ampiaista. Villimehiläisiä ei kannata sekoittaa tarhamehiläisiin. Villimehiläiskuningatar talvehtii hiekansekaisessa maassa ja lähtee keväällä varhain etsimään ravintoa saadakseen energiaa perustaa yhdyskunnan.

Luo pesimis- ja talvehtimispaikkoja pörriäisille

Tärkeä tapa auttaa pörriäisiä on luoda niille talvehtimispaikkoja talveksi. Maassa talvehtiville se tarkoittaa kuivana pysyvää, hiekkapitoista maata.”Märkä talvi saattaa maa-asukit tukalaan kosteuteen”, Luoto murehtii. Seinälle ripustetut hyönteishotellitkin ovat hyviä, mutta ne tarjoavat talvehtimispaikan vain sellaisille lajeille, jotka pesivät muutenkin sillä korkeudella. Siksi myös kuivien maa-alueiden olemassaolo on keskeistä. Kuivaan maahan voi istuttaa kivikkokasveja kuten maksaruohoja tai luonnonkasveista kangasajuruohoa tai niittyhumalaa. 

Hyviä pesäpaikkoja tarjoavat myös lahopuuaidat, joihin voi kasata risuja, oksia ja paksumpaa puuta limittäin. Kasaa voi tukea maahan pystyteillä tukipuilla ja sijoittamalla paksuja puita reunoille. Lahopuita parempaa hyönteishotellia ei olekaan, joten puu kannattaa jättää maahan lahoamaan.

Jos haluaa rakentaa erityisen hyönteishotellin, siihen kannattaa laittaa järviruokoa ja koiranputkea sekä puuainesta. Pohjoisemmassa käyvät esimerkiksi selja, vadelma tai väinönputki, jos ruokoa tai koiranputkea ei ole. Sopiva kehikko hotellille on linnunpöntön aihio ilman pohjaa ja etulevyä. Myös maitotölkkistä syntyy hyvä hotelli, kun sen täyttää ruo’oilla ja korsilla ja kiinnittää nippusiteellä oksaan. 

Hyvä paikka hyönteishotellille on kukkapenkin sivussa tai marjapensaiden vieressä, siten että hotellin suuaukko on kohti aamuaurinkoa. Kuiva hiekkamaa voi sijaita aurinkoisella ja lämpimällä paikalla.

Luonnontilaisuutta pihalle

Ötököiden oloja edistää helposti antamalla luonnonkasvien rehottaa pihamaalla. Esimerkiksi nokkoset ovat monen perhoslajin toukan ja lehtokotilon ruokaa. Jos katkoo nokkoset, on se sama kuin tyhjentäisi kotiloiden ruokapöydän, jolloin ne siirtyvät muihin kasveihin, vertaa Luoto. 

”Anna siis nokkosten rehottaa ja poimi lehtokotilot niistä, mutta älä katko nokkospuskaa, sillä silloin ne levittäytyvät muualle”, Luoto opastaa.

Voikukkien kannattaa antaa luoda pihalle keltainen niitty. ”Jos se alkaa ahdistaa, voi miettiä, että jos olisin kimalainen, ahdistuisinko”, Luoto kysyy. ”Keltaiset kasvit, kuten voikukat ja leskenlehdet, ovat pörriäisten parasta voimaruokaa.”

Horsmat, kellokasvit ja metsäkurjenpolvet ovat äärimmäisen hyviä pölyttäjille ja ravintoa monille perhostoukille.

Tärkeää on myös luoda luonnontilaisia ekokäytäviä. Ne tarkoittavat toisiinsa yhteydessä olevia luonnontilaisia alueita. Ekokäytävässä kaikki saa jäädä luonnontilaan.

Omalla pihallaan Luodolla on vallalla ”hallittu hoitamattomuus”. Paljon ekoalueita, kasvihuone, vihannesmaa, istutuksia, reunoilla paljon hoitamattomia alueita. Ihan tavallinen omakotipiha, kuten hän sanoo.

Luonnosta olen kerännyt siemeniä tai siirtänyt luonnonkukkia, kuten neljää eri kellokukkaa, maahumalaa, kangasajoruohoa.”

Pihat aliarvostettuja asfalttiaavikon keitaita

Joskus kuulee mäntysuovan olevan luonnonmukainen tuholaisaine. Miten on?

”Keittiön pesuaineet eivät kuulu luontoon”, Luoto sanoo. Puutarhassa tulisi käyttää vain hyväksyttyjä torjunta-aineita ja niitäkin vain todelliseen tarpeeseen, jos kasvi on vaarassa kuolla.

Vaikka käyttäisi kuinka vähän, niin kuinka monta vähän-käyttäjää saa olla, ettei siitä tulee liikaa?” Luoto kysyy. ”Kosmeettisista syistä tehty torjunta on luonnon kannalta pahin vaihtoehto.”

Esimerkiksi ennen kuin kirvoja ryhtyy torjumaan kannattaa tutkia, onko kasvi todella vaarassa kuolla ja mikä kirvalaji on kyseessä. Erilaisia kirvoja on noin 400 lajia. Monet pensaita vaivaavat kirvalajit vaihtavat isäntäkasvia eli siirtyvät kesällä toisille kasveille, yleensä luonnonkasviin.

Muovisia suodatin-, kate- ja juuriestekankaita Luoto ei suosittele lainkaan, sen sijaan kohopenkki tai lavaviljelmä on viljelyyn hyvä, ja yksinkertainen kitkeminen riittää pitämään rikkaruohot loitolla.

Valtaosa niin kutsutuista kankaista on muovia, jotka aikaa myöten ne hapertuvat, niistä tulee mikromuovia ja ympäristöön liukenee sidosaineita. Mieluummin on käyttämättä mitään.”

Kun kitkee oikein, aika moni rikkaruoho jää alakynteen ja niiden kanssa tulee hyvin toimeen, ilman että tarvitsee kokoajan kaivella maata, Luoto vinkkaa. Esimerkiksi vuohenputken kasvusto taantuu tehokkaasti, kun kasvia kitkee keväällä ja kesällä tyytyy leikkaamaan maanpäälliset osat pois. Kun lehtipinta-ala on pieni, ei kasvi saa riittävästi energiaa juurakon kasvuun, ja pikkuhiljaa juuretkin kuihtuvat.

Omakotipihat Luoto näkee kaupungeissa asfalttiaavikon todellisina keitaina, joiden arvo pitää nostaa nykyistä korkeammalle. ”Kaupungeissa elintila vähenee koko ajan ja sen myötä ötököiden elinolot puristuvat.”

Onneksi yhä useammat ovat heränneet pörriäisten hyvinvoinnin vaalimiseen.

Pihan koko ei ole kynnyskysymys pörriäisten huomioimisessa.

”Luonnontilaisuutta voi huomioida todella pienelläkin pihalla. Kaikkien on mahdollista parantaa pölyttäjien elinoloja. Jokainen voi miettiä, haluaako olla pieni puro, joista tulee yhdessä iso joki.”

Hän vertaa luontoa pallomereen. Jos ihminen koskee yhteen palloon, kaikki muut pallot liikahtavat. Siksi kaikista palloista on pidettävä huolta. Toisin sanoen on tehtävä monipuolisesti erilaisia toimia pörriäisten hyväksi.

”Omia valintojaan ei tarvitse koskaan perustella muille, eikä vertailla itseään muihin. Ei tarvitse välittää, mitä naapuri tekee, kun on itse päättänyt oman arvomaailmansa ja tekee ratkaisut pihalla sen mukaan”, Luoto muistuttaa. 

Osallistu Omakotiliiton Paras pörriäispiha -kisaan! Lähetä meille viesti osoitteeseen omakotilehti@omakotiliitto.fi 31.7. mennessä ja kerro, miten olet huomioinut pölyttäjät pihallasi. Lähetä myös kuva ja kuvaajan nimi.* Voittajien kesken arvomme 100 €:n lahjakortin puutarhamyymälään ja Puutarhan parhaaksi -kirjoja.

Lue lisää kisasta sekä vinkit pölyttäjäystävälliseen pihaan pähkinänkuoressa täältä.

Lue lisää hyönteishotelleista ja niiden rakentamisesta Hyönteishotellit2020-sivulta.
Merkitse tekemäsi pörriäisteot Yleisradion laskuriin. Yleisradion sivuilla on kattava tietopaketti pölyttäjien hyvinnoinnin lisäämisestä.

Teksti: Viivi Handolin 
Kuvat: Henna-Kaisa Sivonen
Lähde: Leena Luodon haastattelu; Heikki ja Leena Luoto: Puutarhan parhaaksi (Readme. 2020), Yleisradio, Pölyttäjähotellit2020

*Omakotiliitto voi käyttää kilpailun kuvia tai tekstejä viestinnässä. Omakotiliitto ja Yleisradio tekevät jutun voittajapihasta.